Koulu - keinotekoista kärsimystä vai tie onneen?

Olemme saavuttaneet ihmiskuntana tilanteen, jossa materiaalinen hyvinvointi voidaan taata kaikille maapallon ihmisille, jos niin päätämme. Elämme ajankohtana, jossa voimme elää ilman kärsimystä. Kuitenkin me luomme jatkuvasti monenlaista keinotekoista kärsimystä toisillemme.

Kuva Green School -koulusta Balilta

Kouluinstituutio tuottaa monella tavalla pahoinvointia kaikille siihen osallistuville. Opettajat ovat ylityöllistettyjä ja heidät asetetaan yleisesti vahvan alistavaan ja epäinhimilliseen asemaan ja tehtävään. Opettajan tehtävänä usein nähdään nuorten ihmisten pakottaminen (alistaminen) ylhäältä määrättyihin opiskelukäytäntöihin (opetussuunnitelma).

Oppilaat ja opiskelijat nähdään yleisesti toiminnan kohteina, joiden tehtävä on totella ja sisäistää määrätyt oppisisällöt. Oppilaita testataan, mitataan, arvioidaan, kuritetaan, rangaistaan, luokitellaan ja pahoinpidellään sekä fyysisesti että henkisesti. Maailmalla oppilaiden fyysinen kurittaminen on yleisemmin laillista ja yleistä kuin laitonta ja epätavanomaista – Suomi on tässä suhteen yksi edelläkävijämaa.

Vanhemman tehtävänä on jatkaa koulun tehtävää kotona. Kotitehtävillä varmistetaan, että koti on mukana lasten alistamisessa. Vanhemmat joutuvat lisäksi monissa maissa tekemään kohtuuttomia työpäiviä, jotta voivat ansaita riittävästi maksaakseen lapsensa koulunkäynnin. Lopputuloksena on että lapsi joutuu elämään alistavassa ympäristössä lähes ympäri vuorokauden. Ainoa levähdyshetki on koulun jälkeen, kun vanhemmat eivät ole vielä tulleet kotiin. Tässäkin asiassa Suomi on edelläkävijämaa – Suomessa koulupäivät ovat lyhyitä ja kotiläksyjen määrä on kohtuullisen pieni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asiat olisivat hyvin – samalla tavoin sekä suomalaiset vanhemmat että lapset kärsivät kotitehtävistä – vain pienemmässä määrin.

Kouluinstituutio on peräisin teollisen yhteiskunnan syntyvaiheista, jolloin teollisuuslaitokset tarvitsivat tottelevaisia työntekijöitä, joilla oli luku- ja laskutaidon perusteet. Työntekijöiden – varsinkaan tulevien työntekijöiden (lasten) hyvinvoinnilla ei ollut merkitystä, koska työntekijöitä kyllä riitti. Koulut rakennettiin siis tuottamaan tottelevaisuutta ja perustaitoja.

Suomalainen koulujärjestelmä poikkeaa monesta muusta siinä, että sen kehittämisessä on ollut vahva kansansivistyksellinen ja tasa-arvoa korostava näkökulma. Nämä ns. korkean moraalin tavoitteet ovat kuitenkin pitkälti peittyneet teollisten rakenteiden alle. Edelleen pääosa suomalaisenkin koulun opetuksesta perustuu vanhoihin opettajajohtoisiin menetelmiin, jotka tekevät oppilaasta toiminnan kohteita.

Miten voimme alkaa luoda uudenlaista kulttuuria?

Ensimmäinen vaihe on myöntää, että koulumme kaipaa kehittämistä. Toinen vaihe on huomata, että moni asia koulussamme on hyvin. Jokainen positiivinen kohtaaminen koulussa on arvokas. Kolmas vaihe on miettiä, mitkä ovat niitä asioita, jotka haluamme säilyttää ja mitä haluamme muuttaa.

Luettelen tässä muutaman asian, jonka itse haluaisin säilyttää tai muuttaa.

Haluaisin…
...säilyttää ammattitaitoiset opettajat
...muuttaa niin että oppilaat voivat valita omat opettajansa

...säilyttää monipuoliset opiskelutilat
...muuttaa niin että oppilaat saavat päättää missä tiloissa opiskelevat

...säilyttää välittämisen ja kannustamisen ilmapiirin
...muuttaa arvioinnin pääosin itsearvioinniksi ja poistaa numeroarvioinnin

...säilyttää monipuoliset oppisisällöt ja oppimateriaalit
...muuttaa kaikki oppisisällöt valinnaisiksi

...säilyttää yhdessä tehtävät projektit, luokkaretket, opintovierailut ja muu luova toiminta
...muuttaa niin että koulu olisi muutakin kuin perinteistä opiskelua

...säilyttää hyvät kohtaamiset ja ystävät
...muuttaa niin että oppilaat saavat päättää kenen kanssa opiskelevat tai aikansa viettävät

Mitä sinä haluaisit säilyttää tai muuttaa?