Koulupäivä avoimessa koulussa

Miltä näyttäisi koulupäivä koulussa, jossa ei olisi luokkia, ei pakollisia oppitunteja eikä kiinteitä opetusryhmiä? Jokainen oppilas voisi vapaasti käyttää päivänsä parhaaksi katsomallaan tavalla opiskellen opetussuunnitelmassa määriteltyjä asioita itsenäisesti tai pienissä ryhmissä. Alla kuvitteellinen päivä avoimessa koulussa.

Jouko on 10-vuotias koululainen, jonka koulussa päätettiin siirtyä luokattomaan kouluarkeen. Joukon sisko Aino on 14-vuotias ja on suorittamassa samassa koulussa viimeisiä peruskouluopintojaan. Biologian opettaja Timo ja luokanopettaja Eeva ovat puolestaan koulun henkilökuntaa.

Joukon maanantaiaamu alkaa verkkaisesti, hän on päättänyt tänään nukkua hieman pidempään. Koulussa on joustava aikataulu, eli oppilaat voivat itse päättää monelta koulun aloittavat ja monelta lähtevät kotiin, kunhan tarvittava viikkotuntimäärä tulee täyteen. Yleensä Jouko tykkää olla koululla pidempään kuin tarvitsisi, joten viikkotuntimäärät tulevat helposti täyteen.

Jouko on juuri syömässä aamupalaa, kun Ainolta tulee tekstari, jossa Aino pyytää Joukoa ottamaan kotoa tablet-koneen mukaan. Jouko pakkaa reppuunsa lisäksi yhden kirjan (seikkailuromaani), pelikorttipakan, Minecraft-miekan ja pesäpalloräpylän. Oppikirjoja ei koulussa enää käytetä, vaan tarvittavat oppimateriaalit voi hakea joko Internetistä tai koulun kirjastosta. Oppilaat voivat käyttää joko omia tai koulun mobiililaitteita tai koulun tietokoneita - toki oman läppärinkin voi kantaa mukanaan jos haluaa.

Timo ja Eeva ovat aloittaneet päivänsä opettajien yhteisessä palaverissä, jossa tänään on ollut aiheena valvontavuorojen suunnittelu ja viikon teema. Oppilaat saavat tulla kouluun klo 9.00 alkaen ja opettajien päivä alkaa klo 8.30 yhteisellä kokouksella. Joinain päivinä kokous aloitetaan aiemmin. Koulupäivä loppuu klo 17.00 ja opettajat voivat sopia keskenään, minä päivinä lähtevät aikaisemmin kotiin. Opettajilla on kokonaistyöaika, joten he voivat suunnitella työaikansa vapaasti.

Kokouksen jälkeen Timo suuntasi biologian luokkaan, jossa järjesti pari opetustuokiota ja Eeva toimi valvojana koulun B-käytävällä. Kello lähestyy kymmentä ja ensimmäinen tunti koulua on loppumaisillaan. Eevan valvontavuoro päättyy ja hän on sopinut parin oppilaan kanssa kahdenkeskeisistä tapaamisista. Eeva menee tapaamispaikaksi sovittuun kokoushuoneeseen, jossa Aino on jo odottamassa.

Eeva toimii Ainon ohjaavana opettajana ja he tapaavat yleensä kerran viikossa kahden kesken. Aino on suorittanut jo kuusi pakollista oppiainetta kokonaisuudessaan ja jäljellä olevista on jäljellä enää muutama kurssi. Opiskelu on kurssimuotoista ja oppilaat saavat suoritetuista kursseista suoritusmerkinnän ja halutessaan numeroarvioinnin. Päättövaiheessa oleville oppilaille annetaan kursseista aina myös numeroarvosana. Opiskelu itsessään on pääosin itsenäistä tai ryhmäopiskelua, joissa joskus on myös opettaja mukana. Kun oppilas mielestään osaa kurssin sisällöt riittävän hyvin, hän ilmoittautuu kuulusteluun, jossa arvioiva opettaja järjestää joko tentin tai arvioi kurssin näyttötyöt ja keskustelee oppilaan kanssa kurssin sisällöistä.

Eevan tehtävänä ohjaavana opettajana on tukea ja ohjata Ainoa ja pariakymmentä muuta oppilasta ja pitää huolen siitä, että oppilaat edistyvät opinnoissaan. Ainon suhteen Eevalla ei ole huolia, sillä Aino on reilusti etuajassa suorituksissaan. Näillä näkymin Aino saa suoritettua peruskoulun kahdeksassa vuodessa.

Eevan ja Ainon jutellessa joku koputtaa ovelle ja Jouko astuu sisään ja antaa Ainolle tablet-laitteen. Eeva tuntee myös Joukon hyvin, koska hänkin on yksi Eevan ohjattavista oppilaista. Saman perheen lapset kuuluvat yleensä samalle opettajalle, mikä helpottaa yhteistyötä perheen kanssa.

Timon valvontavuoro biologian luokassa alkoi yhdeksältä ja jatkuu yhteentoista. Timo piti aluksi pari opetustuokiota aiheista, joita oppilaat olivat toivoneet. Paikalle tuli kymmenkunta oppilasta. Lopun ajan Timo kierteli katselemassa, kommentoimassa ja auttamassa luokassa työskenteleviä oppilaita.

Biologian luokka on varattu biologian ja maantiedon opiskeluun ja oppilaat voivat tulla sinne koska tahansa saamaan apua tai muuten vain tekemään tehtäviä yhdessä muiden kanssa. Toki kyseisiä aineita voi opiskella muuallakin, mutta täällä on asiantunteva opettaja tarvittaessa auttamassa. Luokassa on neljä tietokonetta, jotka ovat tiiviissä käytössä. Yleensä jokaisen tietokoneen ääressä työskentelee pieni työryhmä. Biologian luokan tietokoneilla ei ole tarkoitus pelata ja aina toisinaan Timo joutuu häätämään pelien pariin innostuneita oppilaita muihin tiloihin.

Jouko saapui koululle vähän kymmenen jälkeen ja vietyään tablet-laitteen Ainolle ja juteltuaan hetken Eevan kanssa hän lähti pihalle pelaamaan pesistä kavereiden kanssa. Koulussa ei ole mitään rajoituksia sille, kuinka paljon aikaa käyttää mihinkin, kunhan edistyy opinnoissaan. Lain määräämää tuntikehystä sovelletaan siten, että oppiaineet on integroitu teemoiksi, joten oppilaat voivat varsin vapaasti päättää miten päivänsä viettävät.

Timon seuraava valvontavuoro on yhdestätoista kahteentoista pihalla ja Timo päättää mennä katselemaan kentällä käytävää pesispeliä. Paikalla on myös liikunnan opettaja Asko, jonka kanssa Timo vaihtaa kuulumiset. Timo huomaa että Jouko on mukana pelissä ja sisävuoron aikana Timo kysyy Joukolta, että milloin sopisi pitää ympäristötiedon kuulustelu. Jouko on saanut ympäristötiedon viimeisen kurssin opiskeltua ja on ilmoittautunut näyttöön. Timo on yksi ympäristötiedon arvioivista opettajsta ja Jouko on valinnut Timon omaksi arvioijakseen. Joukolle sopii Timon ehdottama huominen aika, jolloin Timolla on biologian luokan valvontavuoro. Timo on kutsunut samaan näyttöön myös kaksi muuta oppilasta, joten näyttötilanteessa voi käyttää myös ryhmäkeskusteluja.

Pihavalvonnan jälkeen Timo käy syömässä ja suuntaa jälleen biologian luokkaan, jossa hän käyttää puolisen tuntia suunnitellakseen huomisia näyttötilaisuuksia, joita on tulossa kolme kappaletta. Timo järjestää näyttötilaisuuden sekä kirjallisina että suullisina kokeina. Suulliset kokeet Timo järjestää yleensä ryhmätyöskentelynä, jossa hän antaa kullekin oppilaalle aiheen, joka oppilaan tulee esitellä muille. Tämän jälkeen muut kommentoivat esitystä ja arviointi suoritetaan yhdessä ryhmän ja arvioitavan oppilaan kanssa. Lisäksi arviointiin monesti kuuluu joko kirjallinen koe tai kirjallisia näyttötehtäviä. Yleensä Timo tietää jo etukäteen oppilaiden osaamistason, koska suurin osa oppilaista käy luokassa tekemässä tehtäviä.


Maanantaisin yhdeltä alkavat ohjaajien tunnit. Kaikilla oppilailla on velvollisuus osallistua ohjausryhmän yhteiselle tunnille, jossa ryhmän ohjaava opettaja käy oppilaiden kanssa läpi koulun yhteisiä asioita ja oppilaat pääsevät vaihtamaan kuulumisiaan ja voivat keskustella yhdessä opiskeluihin tai muihin asioihin liittyvistä haasteista. Ryhmänohjaustunti on ainoa tunti koulussa, johon on pakko osallistua. Lisäksi koulussa toki järjestetään koko koulun yhteisiä tapahtumia, joihin oppilailla on velvollisuus osallistua.

Eevan ohjausryhmään kuuluu 24 oppilasta, jotka ovat 8-16-vuotiaita. Normaalisti ohjausryhmään voi kuulua nuorempiakin oppilaita, mutta Eevan ryhmään ei ole osunut yhtään. Myös eskarilaiset kuuluvat peruskoululaisten mukana eri ohjausryhmiin, mutta koulun vasta aloittaneille oppilaille on ensimmäisen vuoden ajan lisäksi oma ohjausryhmänsä.

Eeva käy oppilaiden kanssa läpi viikon teemaa, joka on Vesi. Oppilaat olivat äänestäneet teeman muutamasta opettajien valitsemasta teemasta. Teemaan liittyen koulu järjestää viikon aikana retken läheiseen vedenpuhdistuslaitokseen ja näytteiden keruuta varten retken läheiselle järvelle. Oppilaat voivat myös ehdottaa muita toimintoja viikolle ja Jouko keksiikin ehdottaa Minecraft-peliä autiolla saarella selviytymiseksi. Luokka keskustelee jonkin aikaa pelin soveltuvuudesta teemaan ja keskustelun tuloksena todetaan, että pelin sisältö on liian kevyt Vesi-teemaan, mutta idea päätetään sisällyttää johonkin toiseen teemaan.

Aino on saanut jo suoritettua biologian ja maantiedon kurssit, mutta hän päättää ottaa nettilukiosta yhden biologian kurssin suoritettavakseen viikon aikana. Koulu on tiiviissä yhteistyössä nettilukion kanssa, joka tarjoaa kursseja oppilaiden käyttöön siten, että lähilukion opettajat toimivat kurssien arvioijina.

Ryhmänohjaustunnin jälkeen oppilaat siirtyvät jatkamaan omia askareitaan ja opintojaan ympäri koulua ja Eeva jää luokkaan jatkamaan omaa valvontaansa, joka tänään kestää kolmeen asti. Eevan luokka on omistettu lauta- ja korttipeleille ja videoiden editointiin, joihin Eeva on erikoistunut. Monet oppilaat tykkäävät tehdä omia videoita osana kurssisuorituksia ja Eeva mielellään auttaa heitä.

Jouko jää parin kaverin kanssa pelaamaan luokkaan Pokemon-keräilykorttipeliä. Hetken pelattuaan Jouko päättää jatkaa Harry Potterin lukemista, mikä on myös osa hänen opintojaan. Hän aikoo kirjoittaa kirjasta arvostelun ja tehdä yhdessä kavereiden kanssa kirjaan pohjautuvan näytelmän. Luokka suljetaan kolmelta, kun Eeva lähtee kotiin ja Jouko päättää mennä kavereiden kanssa jatkamaan Minecraftin pelaamista käytävän tietokoneelle. Jouko on sopinut opettajien kanssa, miten Minecraft sopii opintoihin, mutta suuren osan peliajasta Jouko puuhaa aika lailla omiaan. Joukon opinnot ovat edenneet keskivertovauhtia ja päivittäin hän käyttää aktiiviseen opiskeluun kahdesta kolmeen tuntia. Muun ajan hän pelailee tai leikkii kavereiden kanssa joko pihalla tai koulun leikki- ja pelihuoneissa. Jouko tykkää myös soittaa rumpuja, joten hän käy aina välillä musiikkiluokassa soittamassa.

Eevan päivä on päättymässä ja hän sulkee luokan oven takanaan ja lähtee kotiin. Kotona hän vielä lukee parin oppilaan näyttötehtävät ja korjaa pari äidinkielen ainetta. Päivä on ollut täynnä hyviä kohtaamisia sekä opettajien että oppilaiden kanssa. Huomenna on luvassa hieman haastavampi päivä, kun Eevan on mukana koulun sovitteluryhmässä, joka käy läpi oppilaiden keskinäisiä ristiriitatilanteita.

Jouko on luvannut olla kotona neljältä, mutta Minecraft-peli pitää otteessaan sen verran tiiviisti, että kello vierähtää lähelle puoli viittä ennen kuin Jouko hätkähtää Ainon tullessa viereen huomauttamaan kellonajasta. Jouko säntää ulko-ovelle, kuittaa ovensuussa olevalle vahdille itsensä ulos koulusta ja suuntaa pyörätelineille. Koulupäivälle tuli mittaa kuutisen tuntia, josta tänään varsinaiseen opiskeluun tuli käytettyä vähän normaalia vähemmän aikaa. Jouko on kuitenkin erinomaisella tuulella, koska sai itselleen pitkään toivomansa Pokemon-kortin ja Minecraftissa saatiin kavereiden kanssa rakennettua iso linna valmiiksi.

Aino jatkaa uuden lukiokurssin opiskelua biologian luokassa, jossa Timo kiertelee katselemassa ja kommentoimassa oppilaiden opintoja. Aino ja Timo lähtevät luokasta viiden maissa samalla ovenavauksella ja toivottavat toisilleen mukavaa iltaa. Ainon päivä on ollut opintopainotteinen, koska hänen paras kaverinsa oli tänään sairaana. Timon päivä oli suhteellisen kevyt, kun ei ollut näyttötilaisuuksia ja ohjausryhmätuntikin sujui mukavissa merkeissä. Iltatöiksi Timo on vielä päättänyt ottaa pari biologian esseetä luettavakseen ja tutustumisen Ainon valitsemaan lukiokurssiin.

Päivä avoimessa peruskoulussa on päättynyt.

(kuvat on otettu muilta nettisivuilta, eivätkä liity kyseiseen kuvitteelliseen koulun mitenkään)

Koulu - keinotekoista kärsimystä vai tie onneen?

Olemme saavuttaneet ihmiskuntana tilanteen, jossa materiaalinen hyvinvointi voidaan taata kaikille maapallon ihmisille, jos niin päätämme. Elämme ajankohtana, jossa voimme elää ilman kärsimystä. Kuitenkin me luomme jatkuvasti monenlaista keinotekoista kärsimystä toisillemme.

Kuva Green School -koulusta Balilta

Kouluinstituutio tuottaa monella tavalla pahoinvointia kaikille siihen osallistuville. Opettajat ovat ylityöllistettyjä ja heidät asetetaan yleisesti vahvan alistavaan ja epäinhimilliseen asemaan ja tehtävään. Opettajan tehtävänä usein nähdään nuorten ihmisten pakottaminen (alistaminen) ylhäältä määrättyihin opiskelukäytäntöihin (opetussuunnitelma).

Oppilaat ja opiskelijat nähdään yleisesti toiminnan kohteina, joiden tehtävä on totella ja sisäistää määrätyt oppisisällöt. Oppilaita testataan, mitataan, arvioidaan, kuritetaan, rangaistaan, luokitellaan ja pahoinpidellään sekä fyysisesti että henkisesti. Maailmalla oppilaiden fyysinen kurittaminen on yleisemmin laillista ja yleistä kuin laitonta ja epätavanomaista – Suomi on tässä suhteen yksi edelläkävijämaa.

Vanhemman tehtävänä on jatkaa koulun tehtävää kotona. Kotitehtävillä varmistetaan, että koti on mukana lasten alistamisessa. Vanhemmat joutuvat lisäksi monissa maissa tekemään kohtuuttomia työpäiviä, jotta voivat ansaita riittävästi maksaakseen lapsensa koulunkäynnin. Lopputuloksena on että lapsi joutuu elämään alistavassa ympäristössä lähes ympäri vuorokauden. Ainoa levähdyshetki on koulun jälkeen, kun vanhemmat eivät ole vielä tulleet kotiin. Tässäkin asiassa Suomi on edelläkävijämaa – Suomessa koulupäivät ovat lyhyitä ja kotiläksyjen määrä on kohtuullisen pieni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asiat olisivat hyvin – samalla tavoin sekä suomalaiset vanhemmat että lapset kärsivät kotitehtävistä – vain pienemmässä määrin.

Kouluinstituutio on peräisin teollisen yhteiskunnan syntyvaiheista, jolloin teollisuuslaitokset tarvitsivat tottelevaisia työntekijöitä, joilla oli luku- ja laskutaidon perusteet. Työntekijöiden – varsinkaan tulevien työntekijöiden (lasten) hyvinvoinnilla ei ollut merkitystä, koska työntekijöitä kyllä riitti. Koulut rakennettiin siis tuottamaan tottelevaisuutta ja perustaitoja.

Suomalainen koulujärjestelmä poikkeaa monesta muusta siinä, että sen kehittämisessä on ollut vahva kansansivistyksellinen ja tasa-arvoa korostava näkökulma. Nämä ns. korkean moraalin tavoitteet ovat kuitenkin pitkälti peittyneet teollisten rakenteiden alle. Edelleen pääosa suomalaisenkin koulun opetuksesta perustuu vanhoihin opettajajohtoisiin menetelmiin, jotka tekevät oppilaasta toiminnan kohteita.

Miten voimme alkaa luoda uudenlaista kulttuuria?

Ensimmäinen vaihe on myöntää, että koulumme kaipaa kehittämistä. Toinen vaihe on huomata, että moni asia koulussamme on hyvin. Jokainen positiivinen kohtaaminen koulussa on arvokas. Kolmas vaihe on miettiä, mitkä ovat niitä asioita, jotka haluamme säilyttää ja mitä haluamme muuttaa.

Luettelen tässä muutaman asian, jonka itse haluaisin säilyttää tai muuttaa.

Haluaisin…
...säilyttää ammattitaitoiset opettajat
...muuttaa niin että oppilaat voivat valita omat opettajansa

...säilyttää monipuoliset opiskelutilat
...muuttaa niin että oppilaat saavat päättää missä tiloissa opiskelevat

...säilyttää välittämisen ja kannustamisen ilmapiirin
...muuttaa arvioinnin pääosin itsearvioinniksi ja poistaa numeroarvioinnin

...säilyttää monipuoliset oppisisällöt ja oppimateriaalit
...muuttaa kaikki oppisisällöt valinnaisiksi

...säilyttää yhdessä tehtävät projektit, luokkaretket, opintovierailut ja muu luova toiminta
...muuttaa niin että koulu olisi muutakin kuin perinteistä opiskelua

...säilyttää hyvät kohtaamiset ja ystävät
...muuttaa niin että oppilaat saavat päättää kenen kanssa opiskelevat tai aikansa viettävät

Mitä sinä haluaisit säilyttää tai muuttaa?

Ajatuksia korealaisesta koulujärjestelmästä ja suomalaisesta kouludemokratiasta

Olen viettänyt nyt kaksi viikkoa Etelä-Koreassa ja tutustunut paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin. Etelä-Korealainen kulttuuri perustuu vahvan hierarkiseen ajatteluun, jota myös Korean kieli tukee. Riippuen keskustelukumppanin statuksesta, käytetään erilaisia päätteitä sanoissa. Korealainen koulujärjestelmä heijastelee kulttuuria. Vahvan keskusjohtoisessa järjestelmässä opettajilla on vähän sananvaltaa. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan 90% opettajista ei viimeisen kolmen vuoden aikana ole sanonut opettajankokouksissa mitään. Opettajien arvostus on maailman alhaisinta, vaikka maan eliitti kouluttautuu nimenomaan opettajiksi. Opettajien työajasta merkittävä osa menee hallinnon antamien uusien ohjeiden opetteluun ja noudattamiseen. Opettajien ja oppilaiden välisille suhteille tai oppilaiden hyvinvoinnille ei juuri anneta arvoa.

Uusi sukupolvi näyttää kuitenkin pyrkivän eroon tästä asetelmasta. Viimeisen 15 vuoden aikana maassa on perustettu yli 300 vaihtoehtokoulua, joissa keskeisinä arvoina ovat tasa-arvo, hyvinvointi ja ympäristön kunnioittaminen. Nämä koulut, jotka eivät saa valtion avustusta, rakentavat omat opetussuunnitelmansa ja palkkaavat omat opettajansa. Monissa näistä kouluista oppilaat ovat mukana päättämässä koulun hallinnosta.

Koreaa kohtasi huhtikuussa suuri tragedia, kun opiskelijoita täynnä oleva matkustajalaiva upposi mukanaan noin 300 nuorta ihmistä. Erityisesti keskustelua on herättänyt laivan miehistön toiminta ja vastaavasti se miten opiskelijat siihen reagoivat. Laivan upotessa matkustajia pyydettiin pysymään hyteissään ja heille kerrottiin että tilanne on hallinnassa. Kuuliaiset oppilaat pysyivät hyteissään ja hukkuivat...

Miten suuri osuus tähän tragediaan on koulujärjestelmällä, joka opettaa oppilaita sokeasti tottelemaan ohjeita? Tilastojen mukaan noin 3/4 mukana olleista opiskelijoista menehtyi. Vastaavasti 3/4 muista selviytyi. Toisin sanoen, ne jotka eivät totelleet, selviytyivät. Voidaan tietysti ajatella, että yleensä viranomaisia on hyvä totella, mutta kun tilanne näyttää selkeästi hengenvaaralliselta ja järki sanoo, että voisi olla fiksumpaa lähteä laivasta pois, eivät opiskelijat kyenneet toimimaan.

Olen parhaillaan täällä Etelä-Koreassa osallistumassa kansainväliseen demokraattisten koulujen konferenssiin (IDEC 2014, http://idec2014.kr), jossa opettajat ja oppilaat ympäri maailman kokoontuvat pohtimaan koulutuksen kehittämistä demokraattisempaan suuntaan. Demokratia tarkoittaa järjestelmää, jossa yhteisön jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa yhteisön toimintaan. Demokraattiset koulut ovat kouluja, joissa oppilaat ovat mukana koulun hallinnossa. Koulut, joissa oppilaat eivät saa vaikuttaa omaan ympäristöönsä ovat siis epädemokraattisia. Kutsumme suomalaista yhteiskuntaa demokraattiseksi, mutta silti kasvatamme lapsiamme täysin epädemokraattisessa järjestelmässä, joka ohjaa heitä tottelemaan auktoriteetteja ja olemaan kyseenalaistamatta olemassa olevia rakenteita.

Jotta yhteiskunta voisi toimia vakaasti, on tärkeää että kansalaiset kunnioittavat hallintoa. Demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisten tulisi kuitenkin olla osa hallintoa ja yhteisistä asioista tulisi avoimesti keskustella. Yhteiskunta, jonka kansalaiset eivät koe voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin, ei ole demokraattinen.

Nykysuomessa nuoret kokevat voivansa vaikuttaa asioihin, mutta yhteiskunta ei tue nuorille luontevia vaikutuskanavia. (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/39968). Kouluissa nuoret kokevat, että heidän esille nostamiin epäkohtiin harvoin puututaan (http://www.mll.fi/medialle/tiedotteet_ja_uutiset/?x41088=2666812). Tällainen kulttuuri ei tietenkään tue nuorten osallisuutta. Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan nuorten osallistumista koulun arjen päätöksentekoon. Miten tämä käytännössä tullaan toteuttamaan?

Demokraattiset koulut ympäri maailmaa ovat jo vuosikymmeniä näyttäneet tietä sille, miten oppilaat voivat olla mukana koulun hallinnossa. Tätä tietoa pitäisikin saada myös suomalaisiin kouluihin. Suomessa oppilaiden kokemus omista vaikutusmahdollisuuksistaan on menossa parempaan suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Tänä keväänä julkaistussa Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjassa todetaan seuraavasti: "Yli 40 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista arvioi, 
ettei heidän mielipiteitään oteta huomioon koulutyön kehittämisessä. 
Nuorten mielipiteitä kuitenkin kuunnellaan koulussa aikaisempaa paremmin. 
Vielä vuosituhannen alussa vastaava prosenttiosuus oli 54." (http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=479644&name=DLFE-29907.pdf)

Pyrin näissä blogikirjoituksissani tuomaan esille erilaisia keinoja lisätä lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia kouluissa ja muissa yhteisöissä.

Marko Koskinen
Kehittyvä koulu -yhdistys ry
Gwangmyeong, Etelä-Korea